On se kumma miten asiat voivat vain loksahtaa paikoilleen. Tänään koulussa luokkamme esitti näytelmän, jonka pelkäsin olevan suuri katastrofi. Viimeisissä harjoituksissakaan ei kaikki mennyt kohdilleen. Mutta kun oli aika esittää, kaikki meni hyvin! Kaikki näyttelivät hyvin ja äänet ja jopa valot toimivat (valot olivat sanoneet vain pari tuntia aikaisemmin työsopimuksensa irti). Kaikinpuolin onnistunut päivä :)
Today our class played a play. I was realy worried because I thought that it will be catastrophe but every thing went well. This was a good day :)
tiistai 18. joulukuuta 2012
torstai 13. joulukuuta 2012
Time is past
Eipä ole tullut kirjoitettua vähään aikaan. Mut nyt iski inspis joten pakko kai sitä on jotain kirjottaa :D
Se on ihmeellistä miten jotkut asiat muuttuu todella nopeasti ja jotkut eivät muutu millään. Muutama vuosi sitten olin vielä hiljainen hissukka jolla ei ollut ystäviä. Nyt mulla on kavereita - kokonaisen luokallisen verran - enkä mä todellakaan oo enää hiljanen. Mutta monet asiat eivät ole muuttuneet.
Ala-asteella kaikki kohteli mua kuin ilmaa. Musta ei välitetty, mulle ei puhuttu, mua ei otettu mukaan suunitelmiin. Viidennellä luokalla mun luokkakaverit järjesti yhdelle meidän luokkalaiselle - mun hyvälle kaverille - yllätysjuhlat synttäreiden kunniaksi. Mulle ei kerrottu mitään niistä juhlista eikä myöskään kutsuttu sinne.
Viellä nytkin 2,5 sen jälkeen kun siirryin ylä-asteelle mua kohdellaan kuin ilmaa välillä. Mua ei edelleenkään oteta mitään mukaan eikä mulle kerrota mitää. En mä oo vihanen tai katkera, mutta se saa mut tuntemaan itseni todella väsynneksi.
When I was kid I was like air for everybody. Now when time is past I'm still air in many things. I'm not angry, I'm just tired.
Se on ihmeellistä miten jotkut asiat muuttuu todella nopeasti ja jotkut eivät muutu millään. Muutama vuosi sitten olin vielä hiljainen hissukka jolla ei ollut ystäviä. Nyt mulla on kavereita - kokonaisen luokallisen verran - enkä mä todellakaan oo enää hiljanen. Mutta monet asiat eivät ole muuttuneet.
Ala-asteella kaikki kohteli mua kuin ilmaa. Musta ei välitetty, mulle ei puhuttu, mua ei otettu mukaan suunitelmiin. Viidennellä luokalla mun luokkakaverit järjesti yhdelle meidän luokkalaiselle - mun hyvälle kaverille - yllätysjuhlat synttäreiden kunniaksi. Mulle ei kerrottu mitään niistä juhlista eikä myöskään kutsuttu sinne.
Viellä nytkin 2,5 sen jälkeen kun siirryin ylä-asteelle mua kohdellaan kuin ilmaa välillä. Mua ei edelleenkään oteta mitään mukaan eikä mulle kerrota mitää. En mä oo vihanen tai katkera, mutta se saa mut tuntemaan itseni todella väsynneksi.
When I was kid I was like air for everybody. Now when time is past I'm still air in many things. I'm not angry, I'm just tired.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)